Nykyisessä epävakaassa maailmanlaajuisessa metallikaupan tilanteessa Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinat ovat ennennäkemättömän turbulenssin vallassa, ja maailman suurimman alumiinintuottajan Rio Tinton siirto on kuin raskas pommi, joka työntää kriisin entisestään kohti huippua.

Rio Tinto -lisämaksu: markkinajännitteiden katalysaattori

Viime aikoina tiistaina tiedotusvälineiden mukaan Rio Tinto Group on asettanut lisämaksun...alumiinituotteetmyytiin Yhdysvaltoihin vedoten alhaisiin varastoihin ja kysyntään, joka alkoi ylittää saatavilla olevan tarjonnan. Tämä uutinen aiheutti välittömästi tuhat aaltoa Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinoilla. On huomattava, että Yhdysvallat on tällä hetkellä erittäin riippuvainen ulkomaisesta alumiinitarjonnasta, ja Kanada on sen suurin toimittaja, jonka osuus on yli 50 % sen tuonnista. Rio Tinton siirto epäilemättä lisää polttoainetta jo ennestään erittäin jännittyneille Yhdysvaltain alumiinimarkkinoille.

Rio Tinton asettama lisämaksu on jälleen yksi korotus olemassa olevaan maksupohjaan. Yhdysvaltain alumiinin hinta sisältää jo "Keskilännen preemion", joka on Lontoon vertailuhintaa korkeampi lisäkustannus ja kattaa kuljetus-, varastointi-, vakuutus- ja rahoituskulut. Ja tämä uusi lisämaksu lisää 1–3 senttiä Keskilännen preemion päälle. Vaikka summa saattaa vaikuttaa pieneltä, sen vaikutus on itse asiassa kauaskantoinen. Tietolähteiden mukaan lisämaksu ja Keskilännen preemio lisäävät raaka-aineen hintaan, joka on noin 2830 dollaria, 2006 dollaria tonnilta, mikä johtaa yli 70 prosentin kokonaispreemioon, mikä on jopa korkeampi kuin Trumpin asettama 50 prosentin tuontitariffi. Kanadan alumiiniyhdistyksen johtaja Jean Simard huomautti, että Yhdysvaltain hallituksen asettama 50 prosentin alumiinitariffi lisää merkittävästi alumiinivarastojen hallussapidon riskiä Yhdysvalloissa. Tariffimuutokset vaikuttavat suoraan spot-holding-rahoitustransaktioiden taloudellisuuteen, sillä niiden on maksettava yli 30 päivän sopimusmaksuehdoilla varustettujen ostajien ylimääräinen hinta tuottajien korkeampien rahoituskustannusten kattamiseksi.

Alkusoittoa tulleille: Markkinoiden epätasapainon alku

Tämän vuoden alusta lähtien Trumpin hallinnon alumiinitullien muutos on katalysoinut Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinoiden epätasapainoa. Helmikuussa Trump asetti alumiinitullin 25 prosenttiin ja nosti sen kesäkuussa 50 prosenttiin väittäen, että sen tarkoituksena oli suojella amerikkalaista teollisuutta. Tämä toimenpide teki kanadalaisesta alumiinista liian kallista amerikkalaisille metallinjalostajille ja kuluttajille, ja markkinat siirtyivät nopeasti kohti kotimaisten varastojen ja pörssivarastojen kulutusta.

Lontoon metallipörssin (London Metal Exchange) varastojen alumiinivarastotilanne Yhdysvalloissa on paras todiste. Sen varasto Yhdysvalloissa on loppunut, ja viimeiset 125 tonnia vietiin pois lokakuussa. Pörssin varasto, joka on viimeinen fyysisen toimituksen tae, on nyt loppumassa ammusten ja elintarvikkeiden osalta. Myös Yhdysvaltojen suurin alumiinintuottaja, Alcoa, totesi kolmannen vuosineljänneksen tuloskonferenssipuhelussaan, että kotimaiset varastot riittävät vain 35 päivän kulutukseen, mikä tyypillisesti laukaisee hinnankorotukset.

Samaan aikaan Quebecin alumiinintuottajat toimittavat enemmän metallia Eurooppaan Yhdysvaltojen markkinoiden tappioiden vuoksi. Quebec vastaa noin 90 prosentista Kanadan alumiinin tuotantokapasiteetista ja on maantieteellisesti lähellä Yhdysvaltoja. Alun perin luonnollinen ostaja Yhdysvaltojen markkinoilla, se on nyt muuttanut suuntaa tullipolitiikan vuoksi, mikä pahentaa entisestään Yhdysvaltain markkinoiden tarjontapulaa.

Erityinen lauseke: "Kulissien takana oleva nero", joka pahentaa markkinoiden kaaosta

Yhdysvaltain presidentin ilmoituksen erityismääräykset ovat entisestään pahentaneet Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinoiden jännittynyttä tilannetta. Tämä lauseke määrää, että jos metalli sulatetaan ja valetaan Yhdysvalloissa, tuontituotteet vapautetaan alumiinitulleista. Tämä asetus näyttää pyrkivän edistämään Yhdysvaltojen kotimaisen alumiiniteollisuuden kehitystä, mutta itse asiassa se on luonut lisää kysyntää ulkomaisten valmistajien valmistamalle amerikkalaisvalmisteiselle alumiinille. Ulkomaiset valmistajat käyttävät näitä alumiinituotteita ja lähettävät ne verovapaasti Yhdysvaltoihin, mikä entisestään supistaa kotimaisten alumiinituotteiden markkinatilaa Yhdysvalloissa ja pahentaa kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa Yhdysvaltain alumiinimarkkinoilla.

Globaali näkökulma: Pohjois-Amerikka ei ole ainoa "taistelukenttä"

Globaalista näkökulmasta Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinoiden jännitteet eivät ole yksittäistapaus. Euroopassa, joka on myös alumiinin nettotuoja, alueelliset lisähinnat ovat laskeneet noin 5 % vuodentakaiseen verrattuna. Viime viikkoina lisähinnat ovat kuitenkin elpyneet toimitushäiriöiden ja EU:n ensi vuonna käyttöön ottamien tuotantoprosessien kasvihuonekaasupäästöihin perustuvien tuontimaksujen vuoksi. Analyytikot ennustavat, että nykyinen globaali tilanne nostaa globaalin vertailuhinnan yli 3000 dollariin tonnilta.

Bank of American metallitutkimuksen johtaja Michael Widmer sanoi, että jos Yhdysvallat haluaa houkutella alumiinitarjontaa, sen on maksettava korkeampia hintoja, koska Yhdysvallat ei ole ainoa markkina-alue, jolla on pulaa alumiinista. Tämä näkökulma tuo jyrkästi esiin Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinoiden nykyiset vaikeudet. Maailmanlaajuisen alumiinitarjonnan tiukan yleisen tilanteen vuoksi Yhdysvaltojen korkeiden tullien politiikka ei ainoastaan ​​epäonnistunut suojelemaan tehokkaasti kotimaista teollisuutta, vaan myös syöksi itsensä syvempään toimituskriisiin.

Tulevaisuudennäkymät: Minne markkinat tästä eteenpäin menevät?

Rio Tinton asettamat lisämaksut olivat epäilemättä hälytyskello Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinoille. Kuluttajat ja kauppiaat kuvailevat nykyisiä markkinoita lähes toimintahäiriöisiksi, ja Rio Tinton lisämaksu on selkein merkki siitä, miten Trumpin tullit vahingoittavat syvästi markkinarakennetta. Alumiinin toimitushinta Yhdysvalloissa nousi viime viikolla historialliseen huippuunsa, ja tuleva hintakehitys on edelleen täynnä epävarmuutta.

Yhdysvaltain hallitukselle on tullut vaikeaksi valita, jatkaako se korkeiden tullien noudattamista ja pahentaako markkinakaaosta entisestään vai tarkastellako se politiikkaansa uudelleen ja hakeakseen yhteistyötä ja kompromisseja kauppakumppaneiden kanssa. Myös maailmanlaajuisten alumiinimarkkinoiden toimijoille on vaikea tehtävä, miten mukauttaa strategioitaan toimitusvaikeuksien ja hintavaihteluiden käsittelemiseksi tässä myllerryksessä. Miten tämä Pohjois-Amerikan alumiinimarkkinoiden "myrsky" kehittyy ja mitä muutoksia tapahtuu maailmanlaajuisilla alumiinimarkkinoiden maisemilla? Se on jatkuvan huomiomme arvoista.